Tapaa Hamilton-tähti, joka saa suudella Clive Owenia Broadwaylla

Kun yleisö näkee ensimmäisen kerran Song Lilingin astuvan lavalle M. Perhonen, ohjaaja Julie Taymor elvyttää David Henry Hwangin klassikkonäytelmän ranskalaisesta diplomaatista, joka rakastuu lujasti salaperäiseen kiinalaiseen oopperalaulajaan, hän on pukeutunut silkkikimonoon ja raskaaseen meikki ja pitkä, virtaava poninhäntä.

Alkuperäisen tutut tietävät jo spoilerin: Song on naiseksi naamioituva mies, joka houkuttelee rakastuneen herra Gallimardin (näyttelijänä Clive Owen) onnistuneesti ajattelemaan vastapäätä. Mutta tässä sovituksessa Lilingin hahmo on monitahoinen – hän on mies, joka teeskentelee olevansa nainen, joka teeskentelee olevansa mies.

Rooli(t) ottaa vastaan ​​uusi tulokas Jin Ha, NYU: n Tisch Graduate Acting -ohjelmasta valmistunut, joka leikkasi hampaitaan Chicagon tuotannossa Hamilton. Täällä hän keskustelee Broadway-debyyttistään, näyttelemällä romanttista pääosaa Owenin rinnalla, ja siitä, miksi mekot ovat mukavampia kuin housut.

VIDEO: Kaikkien aikojen eniten tuottaneet Broadway-ohjelmat

Mikä houkutteli sinut Song Lilingin rooliin?

David on ollut sankarini pitkään – hän on yksi aasialaisamerikkalaisen teatteritaiteen majakoista. Kun M. Perhonen Ensiesityksensä vuonna 1988, se todella työnsi kirjekuoren, ja luulen sen tekevän edelleenkin. kääntää orientalismin päälaelleen ja haastaa yleisön jäsenten ennakkokäsitykset omistaa.

Ihmisillä on edelleen stereotypioita ja ennakkoluuloja Kiinan ja Pohjois-Korean kaltaisia ​​maita kohtaan, koska ne ovat erilaisia ​​kuin me poliittisesti ja kulttuurisesti. Song Liling on niin monumentaalinen rooli, koska hän on itsevarma ja tietävä. Hänen älykkyytensä, pelottomuutensa ja intohimonsa ovat itsessään vallankumouksellisia. Lisäksi näytelmän ytimessä on kaksi ihmistä, jotka rakastavat toisiaan yli mielikuvituksen, mikä on kokemus, johon useimmat ihmiset voivat samaistua.

AIHEUTTAA: Cher's Life Musical on virallisesti asetettu Broadwaylle

Miltä tuntui olla läheinen Clive Owenin kanssa lavalla?

Hän on upea. En olisi voinut toivoa täydellisempää kumppania tähän esitykseen. Hän todella välittää työstä ja rakastaa harjoitusprosessia. Ja se auttaa myös, että hän on loistava kaveri. Ja mahtava suutelija!

Mitkä olivat työn haastavimmat puolet?

No, käytän naisten mekkoja koko näytelmän ajan – bodyn, korkokenkien ja täydellisen meikin kera – joten mukavaksi tuleminen oli minulle säätöä. Jokaisen kohtauksen välillä vaihdan kiihkeästi vaatteita päälle ja pois. Se on kuin kiitotien show, mutta minä olen ainoa malli. Olen kuitenkin alkanut rakastaa mekkojen käyttöä. Ne ovat todella mukavia ja helppoja käyttää.

MUUT: Tässä on ensimmäinen kurkistus JäätynytBroadwayn musikaali

Miltä koe-esiintyminen tuntui? Mikä sinetöi sopimuksen?

Itse asiassa lauloin King Georgen esittämän "You'll Be Back". Hamilton. Sillä ei ollut mitään tekemistä roolin kanssa, mutta mielestäni se auttoi näyttämään eri puoleni – ja toivottavasti osoitti, että osaan myös laulaa.

menestyksen kanssa Hamilton ja näyttää kuten Master of None, näyttää olevan enemmän kiinnostusta etnisesti monimuotoisia näyttelijöitä kohtaan. Luuletko, että Broadwaysta ja Hollywoodista on tulossa osallistavampia?

Parannuksia on varmasti tapahtunut – kuten Riz Ahmed ja Lena Waithe voittivat Emmy-palkinnon – mutta aina kun joku saa tunnustusta, meitä muistutetaan, että se on ensimmäinen kerta, kun näin on tapahtunut. On tarpeeksi tilastollista näyttöä siitä, että suurin osa TV-rooleista menee edelleen valkoisille näyttelijöille. Ja tietysti vielä on olemassa kalkimisen ilmiö. Olemme valmiita edustavampiin ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempiin rooleihin, jotka kuvastavat maailmaa, jossa tällä hetkellä elämme.

MUKAAN: Mitä tähdet sanovat Broadwayn kuumimmasta näytelmästä,Hamilton

Riz Ahmed vastusti äskettäin terroristiksi kirjoittamista. Tekevätkö vähemmistötoimijat mielestänne karhunpalveluksen hyväksyessään osia, jotka liittyvät olennaisesti heidän rotuihinsa?

Aion olla tosissani: en todellakaan pidä Neiti Saigon. En todellakaan pidä Kuningas ja minä. Ne ovat vanhentuneita ja arkaaisia. Huolimatta siitä, kuinka käännät ja käännät niitä tai yrität mukauttaa niitä, se ei muuta sitä tosiasiaa, että ne ovat valkoisten miesten kirjoittamia.

En syytä näyttelijöitä, jotka ottavat nuo roolit hetkeäkään – se on tasaista palkkaa, jota tällä alalla niin arvostetaan. Mutta toivon, että jatkossa ohjaajilta, tuottajilta ja käsikirjoittajilta on parempi edustus ja enemmän vivahteita. Ihmiset ovat kysyneet minulta, mikä on unelmaroolini. Haluan sanoa, että sitä ei ole vielä kirjoitettu.

Tämä haastattelu on editoitu ja tiivistetty.