”Autamme ihmisiä – raivaamme maata maanviljelijöille ja teemme maasta turvallisen ihmisten palata. Sota vaikuttaa pahoin useimpiin ihmisiin. Perheemme menetti kotimme. Meidän piti juosta ja menetti kaiken”, 24-vuotias Sabreen sanoo. Hän on yksi yli 700:sta Irakin palveluksessa olevista irakilaisista Mines Advisory Group (MAG), jonka tehtävänä on paikantaa ja tuhota maamiinoja, rypäleammuksia ja räjähtämättömiä pommeja sota-alueilla. MAG: lla on toimintaa neljällä mantereella, ja se rekrytoi ja kouluttaa paikallisia ihmisiä, erityisesti naisia, työskentelemään erikoislaitteiden ja miinanhakukoirien parissa raivaamaan maansa. Tämä opettaa naisille markkinakelpoisia taitoja ja antaa heille mahdollisuuden päästä työelämään ja ansaita elantonsa.
MAG: n toimitusjohtaja Jane Cocking sanoo: "Maamiinat ja räjähtämättömät pommit vaikuttavat usein syrjäytyneimpiin ryhmiin konfliktista toipumassa maassa. Kun rekrytoit ihmisiä näistä ryhmistä, he voivat olla olennainen osa heidän vapauttamistaan yhteisöjä maamiinojen pelosta sekä taloudellisesti paremman elämän tarjoamisesta heille perheitä.”
Vuosikymmeniä kestäneet konfliktit ovat tehneet Irakista yhden maailman pahimmin maamiinoista kärsineistä maista, ja ongelma vain paheni, kun ISIL valtasi alueen vuonna 2014. MAG: lla on 55 miinanraivaajaa Pohjois-Irakin Tal Afarin alueella, joka oli tärkeä strateginen reitti ISILille, koska se sijaitsee Syyrian lännessä ja Mosulin välissä idässä. Sabreen kuuluu arabien, turkmeenien ja kurdien joukkoon, jotka työskentelevät yhdessä maan raivaamiseksi al-'Ayadiya, viimeinen kaupunki, jonka Irakin turvallisuusjoukot ja koalitioryhmät vapauttivat noin kaksi vuosia sitten. Monet paikallisista ovat omavaraisia viljelijöitä, eivätkä voi aloittaa uudelleen ruoantuotantoa ennen kuin heidän maansa on turvattu.
Miinavöiden ympäröimä al-'Ayadiya itse oli voimakkaasti saastunut räjähtämättömillä taisteluvälineillä ja omatoimisilla räjähteillä, mukaan lukien itsemurhavyöt. Kuluneen vuoden aikana on sattunut viisi onnettomuutta yli 800 000 neliömetrin miinakentällä kaupungin itäpuolella, joten MAG-tiimit ovat kouluttaneet paikallisia vaaroista. Sabreen sanoo: "Ihmiset, etenkään lapset, eivät ymmärrä vaaroja... Jos he näkevät mielenkiintoisen esineen, jopa pommin, he leikkivät sillä." Kyläläiset ilmoittavat nyt MAG: lle, kun he löytävät jotain epäilyttävää. Lehdistöhetkellä Tal Afarista oli poistettu noin 2 217 kohdetta.
Joukkueen työ on uuvuttavaa, mutta myös täyttävää. Kesät ovat kuumia ja varusteet raskaat. ”Olen hereillä kello 4 ja MAG-tukikohdassa klo 5.00. Selvitämme pakkauksen ja tarkistamme lääketieteelliset laitteet; sitten matkustamme lähes tunniksi työpaikallemme al-’Ayadiyaan”, sanoo Rasha, 23, joka vuorotellen työtovereidensa kanssa järjestää ryhmän päivän ruokaa (tyypillinen lounas on salaattia ja leipää). "Olen ylpeä saadessani olla osa tiimiä, joka auttaa ihmisiä... [Heidän] täytyy tuntea olonsa turvalliseksi ja pystyä rakentamaan elämänsä uudelleen."
Lisäksi miinanraivaajan palkka on heidän perheilleen korvaamaton, varsinkin niille, joiden vanhemmat ovat liian vanhoja tai sairaita töihin ja joiden sisarukset ovat vielä kouluikäisiä. 20-vuotias Suham sanoo: ”On hienoa, että voin auttaa muita ja tukea perhettäni. Suurin osa perheestäni on onnellinen puolestani ja pärjää työssäni, paitsi äitini. Hän pelkää puolestani ja käskee minua lähtemään. Sanon hänelle, ettei hänen tarvitse huolehtia... Minä pärjään." Dalal, 24, myöntää, että hänen äitinsä on myös levoton hänen työstään, mutta selittää: ”Autan tukemaan yhdeksää sisartani ja kahta veljeäni. [Lisäksi] autamme ihmisiä palaamaan kotiin ja elämään normaalia elämää – se saa minut ylpeäksi.
Portia Stratton, MAG: n Irakin maajohtaja, sanoo: "MAG oli ensimmäinen organisaatio [Irakissa], joka työllistävät naisoperaattoreita, ja meillä on eniten naisoperaattoreita kaikista selvitysorganisaatioista maa. Nämä rohkeat naiset [näyttävät] elintärkeän roolin sen varmistamisessa, että heidän yhteisönsä ovat turvallisia ja pystyvät jälleen kukoistamaan sodan jälkeen." Kun MAG aloitti ohjelmansa al-’Ayadiyassa viime kesänä, vain viisi perhettä oli muuttanut kotiin turvakoteja. Nyt yli 750 perhettä on palannut, ja kaupat alkavat avautua. Siellä on ruokakauppa, teurastaja ja huoltoasema, mutta yhteisöllä on vielä pitkä matka kuljettavana. Dalal lisää: "Toivon, että muut naiset inspiroituvat meistä ja tulevat liittymään MAG: iin."
Tal Afarin alueen toimintojensa lisäksi MAG työllistää miinanraivajia myös naapurissa Sinjarin alue, jossa asui aikoinaan noin 400 000 jezidi-uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvaa ihmistä ryhmä. Kun ISIL hyökkäsi, koko jezidiväestö syrjäytettiin, vangittiin tai tapettiin. Kurdiviranomaisten ja ihmisoikeusryhmien mukaan yli 6 000 jezidin naista ja lasta siepattiin. Suurin osa naisista ja tytöistä kidutettiin, raiskattiin ja myytiin orjiksi, kun taas pojat erotettiin ja sijoitettiin IS-taistelijoiden perheisiin yrittääkseen pyyhkiä jezidi-identiteettinsä. Toukokuussa YK: n pakolaisjärjestö ilmoitti, että noin 3 000 jezidia, pääasiassa naisia ja lapsia, on edelleen kateissa. Harvat ovat voineet palata koteihinsa Sinjarin alueella, koska heidän kylänsä on purettu ja maamiinojen saastuttamia. Vielä pystyssä olevien rakennusten joukossa monet ovat loukussa. Ennen kuin nämä räjähteet on poistettu, infrastruktuuria ei voida rakentaa uudelleen, ja kylät jäävät asumattomiksi. "Haluamme elää rauhassa, kuten ihmiset tekevät Yhdysvalloissa", sanoo 24-vuotias miinanraivaaja Haym. "Haluan, että jokainen maamiina raivataan, jotta jokainen perhe voi palata turvallisesti kotiin."
Seuraavat kuvat on otettu Sinjarin alueella aiemmin tänä vuonna, huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa. Kaikki MAG: lle Sinjarissa työskentelevät miinanraivaajat ovat jezidejä.
Fahima (kuvassa yllä), 24, valvoo miinanraivausryhmää Rambusin kylässä, Sinjarin kaupungin eteläpuolella. "Vaikein osa työstäni on käsitellä uudentyyppisiä suojareleitä ja ansoja", hän sanoo. "Niissä voi olla piilotettuja kytkimiä, ja sinun on oltava erittäin varovainen. Se on kovaa työtä, mutta sinun täytyy yrittää – ja sinun täytyy uskoa itseesi.”
21-vuotias Vian (kuvassa miinoja etsivän X-Langin kanssa) on yksi MAG: n koiranohjaajista. "Olen erittäin iloinen saadessani tehdä tätä työtä", hän sanoo. ”Ravitamme maan, jotta ihmiset voivat tulla kotiin. Minulle tämä on pyhää työtä." Halema, 29, myös koiranohjaaja lisää: ”Työskentelen tukeakseni perhettäni ja myös edistää yhteisöäni." Halema sanoo, että Aron, hänen kanssaan työskentelevä koira, "on kiltti ja pehmeä, hän on älykäs ja rakastaa sitä pelata. Kun kerron hänelle, mitä tehdä, hän tottelee erittäin hyvin - hän on loistava koira, eikä koskaan missaa tavoitetta."
Holiva (kuvassa yllä), 21, sanoo olevansa ylpeä miinanraivaajana. ”Tiedän, että työ voi olla vaarallista, mutta meillä on hyvä koulutus ja meidän on tehtävä tämä. Yhteisössämme miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia, joten minun on hyvä olla miinanraivaaja." Holivan perhe asuu nyt Saksassa, mutta hän päätti jäädä Irakiin veljensä kanssa. "Haluan auttaa rakentamaan yhteisöäni uudelleen", hän sanoo. "He tarvitsevat minua täällä."
Lisää tällaisia tarinoita löydät syyskuun numerosta Tyylissä, saatavilla lehtikioskeissa, Amazonissa ja digitaalinen lataus elokuu 16.
